Kehu kirjaa -topic

Tässä topicissa voit kehua ja suositella mitä tahansa lukemaasi kirjaa. Fantasian ja scifin suuret nimet ja teokset yleensä tiedetään, mutta nyt puhutaan kirjallisuudesta kokonaisuudessaan. Onko sinulla mielessäsi jokin kirja, josta pidit kovasti, ja jota haluaisit suositella muillekin (saa olla myös fantasiaa)? Aloitan omalla hehkutuksellani.

---

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä
Olen lukenut kyseisen kirjan ainakin kolme kertaa, ja aina se on yhtä nautinnollinen. Hiiriä ja ihmisiä kertoo kahden miehen ystävyydestä. Miehistä toinen on mieleltään lapsellinen (lue: hieman hidas) ja toinen on joutunut pitämään tästä huolta. Yhdessä he tekevät töitä maataloissa. Kirja on riipaisevan koskettava kuvaus elämän realiteeteista lapsenmielisen Lennyn ajautuessa tahattomasti vaikeisiin tilanteisiin.

Arto Paasilinna: Lentävä kirvesmies, Maailman paras kylä, Paratiisisaaren vangit jne
Listaan voisi liittää oikeastaan miehen koko tuotannon, yllä joitain sen helmiä. Paasilinnan kirjat ovat aina yhtä mukaansatempaavia, sillä hän osaa yhdistää perussuomalaisen hirtehishuumorin absurdeihin mittoihin leviäviin selkkauksiin (maailmanloppuja ja puhuvia hevosia). Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija jos olet tähän asti onnistunut välttämään hänen tuotantoaan.

En ole paljon muuta kirjallisuuta kuin fantasiaa/scifia lukenut, mutta hyllystä löytyy Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo
Rakastan romanttisia kertomuksia, jotka sijoittuvat historiaan. Kyseisessä teoksessa kuvataan jotenkin hellyyttävästi sen aikaista elämää, persoonallisesti henkilöitä, eikä sorruta ylidramaattisuuteen. Erityisesti päähenkilö Elizabeth kuvataan elävästi. Ihmisten pikku oikuille naureskellaan...se on aina mukavaa.

Kuten takakannessa lukee "Englannin hilpein klassikko"

*ylistää*

Ehdottomasti paras lukemani kirja: Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin. Olen lukenut tuon kirjan kahteen kertaan ja heti, kun on aikaa niin luen uudestaan. Toisella lukukerralla sain kirjasta aivan erilaisen näkökulman ja se herätti erittäin vahvoja tunteita esiin: rakkautta, kateutta, vihaa, samaistumista...
Kirja kertoo nuorukaisesta, joka pinnistelyjen jälkeen pääsee mukaan Kreikan kielen opiskelijoiden tiiviiseen ryhmään. Samalla hän joutuu osalliseksi johonkin paljon traagisempaan: murhaan (se kerrotaan jo heti alussa, joten ei spoilausta). Kirjassa kuitenkaan tärkeintä ei ole se murha vaan näiden nuorten elämä ja jollakin tavalla myös itsensä ja omien rajojensa etsiminen.
Viehätyin Tarttin tyylistä viedä tarinaa eteenpäin. Teksti oli osittain raskasta ja keräsin listaa sanoista, jotka oli katsottava sivistyssanakirjasta. Niitä kertyi n. 40

Tiedätte nämä tai sitten ette, mutta näitä voin suositella puhtalla ja lämpimällä sydämellä~

Robin Hobb - Salamurhaajan Oppipoika

Kerrassaan loistava kirja jossa sekä henkilöhahmot, juoni että maailma yksinkertaisesti imaisevat mukaansa. Rakastan. En koskaan kyllästy tähän kirjaan <3 (tai kirjasarjaan, jos niikseen tulee - Salamurhaajan Oppipoika nimittäin aloittaa Näkijän-trilogian, jota jatkaa Lordi Kultainen-trilogia). Margaret Mitchell Odgen (mikä on Hobbin oikea nimi) ja hänen kirjoitustyylinsä ovat oikeita esikuvia minulle.

David & Leigh Eddings - Polgara, Velhottaren Tarina

Toinen lempikirjoistani. Tämän n. 850 sivuisen opuksen olen kahlannut läpi ehkä viitisen kertaa ja vieläkin voisin aloittaa uudelleen lukemisen milloin tahansa. Plussaa ainoalle fantasiakirjalle, jossa nainen kärsii kuukautisista :L Vaikka kuinka pitäisitte Eddingsin sarjoja roskapokkareina, tämä kannattaa lukea. Tarkoitan sitä.

Umberto Eco: Ruusun nimi - jännittävä, tiivistunnelmainen, upea sydänkeskiajalle (1300 -luvulle) sijoittuva teos, jossa ainakaan lukeminen ei lopu kesken. Historialliset näkökulmat ovat hyvin aitoja, poliittiset mielipiteet uskottuja, miljöö erittäin todellista ja henkilöt sitäkin mielenkiintoisempia persoonallisuuksia.

Ja tarina... Ilmestyskirjan painajainen eristäytyneessä luostarissa: seitsemän päivää ja seitsemän murhaa, eikä kukaan ole turvassa... koukeroita ja kiemuroita, joiden yhtenevyys hätkähdyttää kerta toisensa jälkeen. Asenteet ja ennakko-odotukset kyseenalaistetaan, ja kaiken lomassa luostarielämä jatkuu niin perinteisenä kuin kulissin vain pystyssä saattaa pitää.

Mahtava kirja, johon rakastuin ensimmäisen luvun jälkeen ja jonka luin uudelleen heti lopettamisen jälkeen. Paras, minkä Eco ikinä on kirjoittanut - Baudolino ei ole mitään tämän rinnalla!

Saatavuuskin on vielä hyvä, kirjastosta pitäisi löytyä varmasti. En tiedä, onko painmosta vielä jäljellä, joten ostamisen kanssa voi toisaalta tulla ongelmia.

Anu Holopainen: Welman tytöt
Piristää vaihtelua fantasiakirjallisuudessa varsinkin suomalaiset alkuperäisyyden vuoksi. Hyvin keksitty idea käyttää puita jumalina ja kertoo erinomaisesti naisien sorrosta, mikä oli vielä totta 1900-luvun alkuun. Henkilöhahmot poikkeavat hieman valtavirrasta. Erinomainen, mutta lyhyt ensimmäinen osa kolmesta kirjasta.

Artemis Fowl- Koko sarja

Nopeatempoinen ja monipuolisella juonellaan ilahduttava. Hahmot mielenkiintoisia, etunenässä nimikkohenkilö Artemis, joka mahdottomuudellaan (ylifiksu pojankloppi) ja ärsyttävyydellään on kiehtova päähenkilö muiden hahmojen joukossa. Kirjailija ei ole sortunut monessa fantasiakirjassa ilmenevään tuttuun, täysin miesvaltaiseen järjestelmään, sillä keijukomisario Holly Short on rohkea ja voimakas hahmo (sen sijaan, että olisi miesten keskellä keikistelevä, jokaiseen kirjaan pakollisena lisänä tungettu rakastajatar) Pidin asetelmasta, joka teki keijukaisista osan nykypäivää, (heidän tekniikkansa kun on teoksessa vuosia edellä ihmiskuntaa.) ja taikuutta teknologiaan sujuvasti sekoittavasta juonesta. Taruolennot elävät näissä kirjoissa maan alla, omissa kaupungeissaan. Rauhallista eloa mahdollisimman riippumattomina typerästä "saviväestä". Siis elivät, ennen kuin Artemis Fowl tuli kuvioihin... Sujuva kerronta kaikenkaikkiaan. Kritiikkinä voisin sanoa, että naishahmoja olisi voinut olla enemmänkin, sillä yhden hahmon vahva persoona ei riitä täyttämään kaikkia aukkoja. (Ärrr...)

Paras oli mielestäni kakkososa, Tehtävä Pohjoisessa.
Plussana myös kirjailijan mieltymys rakkaaseen kotimaahamme.
Tosin olisi hän voinut sen hiukan paremminkin tuoda esille, Suomea kun luonnehdittiin muistaakseni tällä tapaa:
"Maa, joka on edes jotenkin järjellä selitettävissä." (Vertauksena Venäjään)
Imartelevaa?

Jess Mowry -- Megacool

Signal-sarjaan kuuluva Megacool kertoo mustien ghetossa elävien poikien jengeistä. Se keskittyy kertomassaan Friendsien ja toisen jengin valtataisteluun, jota ulkopuolelta avittaa kaupungin pahamaineisin huumediileri.

Olen lukenut kirjan montaa kertaa, ja se vieläkin jaksaa houkutella. Olen aina pitänyt tuollaisiata "reality"-kirjoista, joten tämä tarttui kuin takiainen. Megacool on täynnä kirosanoja ja ammuskelua. Se on myös tarina ystävyydestä, toivosta ja unelmista. Niin minä sen näin. Henkilöhahmot ovat kukin omalla tavallaan erilaisia: osa on kunnon koviksia, osa rauhallisempaa ja osa vähän nössöjä. Ei kuitenkaan pahalla tavalla.
Viimeinen ammuskelutapaus tuppaa menemään hitusen liian sekavaksi, mutta muten Mowry on onnistunut kirjoittamaan loistavan, jenginuorista kertovan kirjan.
Lukekaa.

Harry Potter -sarja
J.K. Rowling

Jotkut rakastavat ja toiset inhoavat. En ole oikein käsittänyt miksi jotkut inhoavat, sillä suurin osa heistä perustaa inhoamisensa ennakkoluuloille (joskin on toki niitäkin, jotka ovat ihan oikeasti lukeneet kirjat). Mutta. Ehdotan, että kuka oletkaan, tartut ensimmäiseen kirjaan ja annat sille mahdollisuuden. Potter-kirjoilla on taipumus viedä mennessään. Jostain syystä uskon, että nämä kirjat eivät sinällänsä esittelyä kaipaa, sillä media on tainnut pitää siitä huolen.


Sinun lapsesi eivät ole sinun
Laura Honkasalo

Varsin mielenkiintoinen kuvaus erään työläisperheen tytön elämästä ja lapsuuden vaikutuksesta tähän päivään. Ei todellakaan tylsä.
( Kirjasta lisää esmes täältä: http://www.skenet.fi/?menuid=370&aid=196 )

Margit Sandemo: Jääkansan tarina -sarja

Todellista kesälukemista (vaikka viesti tuleekin hiukan "myöhässä") eli sopiva sekoitus noituutta, romantiikkaa, jännitystä ja ihmiskohtaloita. Kyseessä on 47 osainen, n 250 -sivuisista teoksista koostuva sukusaaga, eli ihan heti se ei lopu edes kesken. Kirjailija on norjailainen "90-luvun huippunimi" (en ollut kuullut koskaan aiemmin) ja näköjään mestari alallaan. Mitään humpuuki-kioskikirjallisuuttakaan tämä ei aivan ole, ja yltiöpäisen imelyyden puolelle eksytään vain harvoin. Täydellistä kevyempää luettavaa siis.

Ilkka Remeksen kaikki kirjat ovat mieleeni ja aikomuksenani on kaapata kaikki omaan kirjahyllyyn. Tähän mennessä niitä on itsellä vasta kolme *huokaus*

- - > Usein Suomalaiset sankarit ulkona isossa maailmassa tekemässä "ihmetekoja" - pakkohan siitä on pitää.

Ensinnäkin pidän Remeksen kirjoitustyylistä, jokin siinä vaan kiehtoo. Ja toiseksi, pidän hänen hahmoistaan. No, jotta pitää kirjasta on yleensä pidettävä hahmoista... Mutta niin kuten aina, heissä on vahvuuksia ja heikkouksia sekä hyviä että huonoja puolia.

Suosittelen.



Oma pakko-lukea-kymmeniä-kertoja on Maria Järven: Anneka -kirjat. Hahmot ovat rakastettavia. Juonet ovat luonnollisesti hieman "ennalta arvattia", onhan kyseessä rakkaustarina/rakkaustarinat *rolls eyes* mutta silti ne, sillä ekalla kerralla kun luin, osasi aina yllättää jollakin tavalla. Kesäisin on tapana lukea nämä muutamassa viikossa ilman kunnollista unta



Ja kolmas. Kuinka sitä voikaan hämmästyä kun äidinkielen opettaja määrää lukemaan kirjan joka oikeasti pistää ajattelemaan ja vaikuttaa sinuun? No minä ainakin järkytyin kovasti *ikävä vanhaa opettajaa*

William Golding: Kärpästen herra Aivan. Kun ensimmäisen kerran otin kirjan käteen ja avasin sen pääsi suusta ulos jokunmoinen "voi luoja.. eiiiii" purkaus mutta kun maikka kerran käski niin pakkohan se oli lukea. Vihasin vihasin vihasin sitä kirjaa mutten sitten jossain vaiheessa asenne muuttui. Miksi? *yrittää päästä yli suuresta halustaan kertoa miten paljon tätä kirjaa rakastaa*

No en voi kertoa oikeastaan mitään etten anna juonta pois: ryhmä lapsia jää autiolle saarelle ja miten siinä sitten käy ja miksi? - - mutta niin, kirja toi minulle vahvasti mieleen yhden pienen ajatuksen joka taisi olla jokinmoinen AHAA elämys elämässäni.

Yhteiskunta riippuu ihmisestä. Vain yksi hehkilö voi tuhota kaiken, oikeasti, mieti vaikka Hitleriä. Yksi aiheuttaa "sivistyksen" romahduksen ja muut seuraavat. Miksi? Niii-hin, siinähän se kirjan taika piileekin.

Ilkka Auer: Sysilouhien sukua

Ihan pakko mainostaa - tässä on nimittäin ensimmäinen suomalainen high fantasy -kirjailija! Upeaa tekstiä, kaunista kuvailua ja juoni, joka kylmettää kaikki - sananmukaisesti, liikutaanhan kylmyyden pohjoisessa maailmassa. Pohjoismaisen mytologian pohjalta luotu maailma todella toimii, ja onhan suomalainen aina suomalaista. Vain omalla äidinkielellä tekstistä voi saada kaikkein onnistuneinta.

Suosittelen kaikille vähänkään fantasiasta kiinnostuneille, sillä muuten kirjasivistykseenne jää suuri aukko.

Jeffrey Eugenides: Middlesex
Erittäin vaikuttava tarina hermafrodiitista, mutta myös koko hänen sukunsa elämästä. Eipä ainakaan voi usein käytetyksi haukkua tämän miehen aihevalintaa. Laittaa todella ajattelemaan erilaisuutta, kun lukee tätä osaltaankin surullista kertomusta.

Linda Lay Shuler - Vain aurinko muistaa

Meinasin ensin perustaa tälle oman Hauku kirjaa -topikin, mutta tarkemmin ajateltuna se on aivan hyvä kirja. Aiheena ovat intiaanit ennen amerikan valtausta. Kirjailijalla tuntuu olevan hyvin tarkkaa tietoa heidän elämästään ja kuvailu on hienoa ja tarkkaa. Ainakaan alussa ei saa kunnolla selvää, ovatko henget oikeasti paikalla, vaiko vain inkkarien sairaassa mielikuvituksessa.
Arkipäivän elämästä ja sen maanläheisyydestä ja kurjuudesta kerrotaan uskottavasti. 40-vuotias on jo hyvin vanha, hammassäryt piinaavat yms.

Juuri tämä kuvauksen ja taustatiedon realistisuus hieman hämäsi minua alussa ja loi kiusallisen ristiriidan. Siinä vaiheessa, kun viikinki heittää kirveellä erään inkkarin käden irti, tajusin, ettei kirja edes yritä olla tapahtumien tasolla realistinen. Sen jälkeen oikeastaan tyyli muuttuukin hieman fantasiamaisemmaksi.

Juoneltaan kirja on puhdasta saippuaoopperaa, mikä heti huonontaa sitä ainakin minun silmissäni. Juttu on myös täynnä turhia seksikohtauksia vain täytteenä. Tai ei tarkemmin ajatellen turhia. Monilla niistä on kauaskantoisia vaikutuksia. Loput ovat kai vain osoittamassa, ettei niin aina ole.

Henkilöissä on positiivista se, ettei sieltä löydy ketään todella pahista, vaan päähenkilön kannalta haitallisillakin hahmoilla on yleensä järkevät syyt toiminnalleen. Päähenkilö itse on hyvä, kaunis ja älykäs ja omaa mahtavia taikavoimia. Hyvät ihmiset ovat hänen puolellaan ja pahat ovat häntä vastaan, henget ja esi-isät suojelevat häntä yms. Ei hänkään tosin ole täydellinen. Erittäin monien ihmisten kannalta olisi parempi, jos puuma onnistuisi heti alussa tappamaan hänet.

Oi kuinka mainiota, että Ruusun nimikin on mainittu :)

Painos on myyty loppuun, minä hyvällä tuurilla löysin kirpparilta, tosin pokkarina :<

Jottei menisi aivan offtopiciksi, suositellaan lisää Umberto Ecoa. Minä pidin nimittäin Foucaultin heilurista mahdollisesti vielä Ruusun nimeäkin enemmän. En nyt osaa sanoa mitään tyhjentävää, enimmäkseen hysteeristä ihkutusta, mutta lukekaa. Varsinkin jos pidätte salaliittoteorioista ja historiallisesta nippelitiedosta.

Ja on Baudolinollakin ansionsa, ensimmäinen luku nimittäin on jotain hauskinta mitä olen lukenut ;)

Oi, luin viime viikolla aivan ihanan kirjan! Paras sana kuvaamaan sitä on hieno. Se oli, ei, se on ehdottoman hieno! Se on

E. T. A. Hoffmann - Kultainen malja
Satu uudelta ajalta

Eli kirja on romantiikan ajalta (kirjailija eli 1776-1822, julkaisemisvuotta en onnistunut kirjasta löytämään). Jos lainaan takakansitekstiä, niin Hoffman kirjoitti "fantasiasävytteisiä tarinoita, joiden tunnuspiirteitä ovat todellisuuden illusorisuus ja yliluonnollisten voimien läsnäolo". Kultaista maljaa on sanottu Hoffmannin parhaaksi teokseksi ja siitä sanotaan takakansitekstissä seuraavaa: "Hoffmann ei yksinomaan tempaa lukijaansa oudon tarinan syövereihin, hän myös parodioi omaa tarinaansa kaiken aikaa, ja lopputuloksena on fantasia, jossa houreet, taru ja todellisuus yhtyvät suloiseksi sekamelskaksi eikä mikään oel enää miltä näyttää."

Ei ehkä ole kovin korrektia kertoa muille ihmisille kirjasta lainaten takakansitekstiä, omia sanoja kun on ihan sallittua käyttää, mutta minun aivoni eivät vain kykene tuottamaan järkeviä sanoja, ja nuo pätkät kuvaavat kirjaa täydellisesti! Tarina on niin satumaisen absurdi, niin mielikuvituksellinen ja kaunis sekamelska. Se kieli, se on ihanaa, se on pehmeän luontevan suloista, taivaallista, unenomaista! Se on valssia sanoilla, lentoa mielikuvituksessa! Ja tämä mitä minä selitän alkaa kohta puoliin mennä yli? Mutta se oli niin ihastuttavan hieno se kirja.

Kiitos sattuma, joka pysäytti minut juuri oikean hyllyn kohdalla kirjastossa.

Erlend Loe - Supernaiivi
En nyt keksi juuri sitä oikeaa adjektiivia, jolla tiivistäisin kirjan yhteen sanaan. Se nauratti ja itketti, ja sehän on enintä mitä kirjalta voi vaatia. Ihastuin Loen tapaan kirjoittaa jo kun luin Tosiasioita Suomesta, mutta Supernaiivin aihe on paaljon kivempi. Ehkä siksikin, että usein on samanlainen olo kuin päähenkilöllä :>

Satunnaiset, lapselliset huomiot kertovat joskus elämästä niin paljon enemmän kuin syvälliset pohdinnat.

Pitääpä kehua kirja nimeltä Troikka (http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/troikka/ )

Tarina on käsittämätön, eikä ollenkaan kokonaisuus. Asioita selviää lisää ja lisää, mutta ei voi olla varma, mitä lopulta on tapahtunut ja mikä on houretta. Sitä voisi pitää ärsyttävänä, jos ei asennoidu oikein. Alkutilanne on hieno, mutta vielä hienompaa on kielenkäyttö. Hienoja yksittäisiä kohtia... Loppukin on melko onnellinen.

Hei, vanhat ja uudet kamut. Siitä on piiiitkä aika, kun olen vieraillut täällä. Silloin aikoinaan jotenkin täällä vallitsi melkein aina hiljaisuus, joten on jäänyt käynnit. Mutta nyt tulin ja muistin salasanankin yhden harhalaukauksen jälkeen.

Niin, oli tähän ketjuun asiaakin. Ootteko huomanneet, että syksyllä ilmestyi tällaisten avointen kirjoittajapiirien maailmaan sijoittuva romaani? Sen nimi on Meitsi-Netta ja www.timanttisydänsanat.net. Se on nuorisokirjailija Jussi Matilaisen neljäs kirja, kustantajana Myllylahti Oy.

Olen kuullut kehuttavan radiossa, mutta enpä ole lukenut. Ehkä joskus.

Aldous Huxley - Uusi uljas maailma
Lukaisin vähän aikaa sitten kun kirpparilta löysin. Usein mainittu klassikko ei ole turhaan klassikko. Siinä on kiintoisia teemoja ja pari hienoa hahmoa.