Sinä ja tulevaisuus

Tämän topiikin suuri kysymys on: mikä sinusta tulee isona?

Mitkä ovat suuret suunnitelmasi opiskelun suhteen ja mikä tärkeintä, miten kirjoittaminen liittyy niihin? Aiotko suunnata alalle kirjoittamista ajatellen vai hankitko erillisen leipäpuun?

Omat suunnitelmani ovat hajanaiset. Sen tiedän, että kirjoittaminen ei liity suoranaisesti tulevaan ammattiini. Ensisijaisena haaveenani on päästä opiskelemaan Helsingin kauppakorkeakouluun, mitä varten olenkin päntännyt koko kevään ajan. Ideana olisi:

1. Valmistua kauppatieteiden maisteriksi
3. Rikastua
4. Löytää ohessa aikaa merkittävän kirjailijanuran luomiseen

Suunnitelmastani puuttuu vaihe kaksi, joka oletettavasti sisältää rikastumissuunnitelmani. Pääasiallisesti suunnitelmanani on siis pakertaa "kunnollisen" ammatin parissa tehdessäni samanaikaisesti töitä suuren unelmani - kirjailijaksi tulemisen - eteen.

Jokaisella kunnon suunnitelmalla on myös varasuunnitelmia. Niin myös tälläkin. Olen hakenut Helsingin yliopistoon opiskelemaan lingvistiikkaa ja kieliteknologiaa, jotka myös kiehtovat minua suuresti. Jos onnistun parin viikon sisällä omaksumaan apikoalveolaariset lateraalit kumppaneineen, saattaa minua odottaa ura kielen parissa. Rahasampo ei tämä suuntaus ole, mutta sitäkin mielenkiintoisempi.

Jokaisella kunnon varasuunnitelmalla on myös varavarasuunnitelmia. Tänään sain tietää päässeeni papereilla sisään Tampereen teknilliseen yliopistoon tietojohtamista opiskelemaan. Tämä on minulle lähinnä varavaravaravaihtoehto mm. yliopistomatematiikan (jonne haen myös papereilla) jälkeen.

Kävi hakurumbassa miten kävi, on yksi asia selvä. Aion hankkia "kunnollisen" leipätyön kirjallista läpilyöntiäni odotellessa, mielellään sellaisen, jossa viihdyn. Haaveena on saavuttaa tulevaisuudessa sen asteinen taloudellinen vapaus, jotta voisin omistautua kokonaan kirjoittamiselle. Läpilyönnin epäonnistuessa pyrin varmistamaan hyvän turvaverkoston, johonka rojahtaa.

Miten siis sinulla? Mikä ura sinua kutsuu vai kouluttaudutko ollenkaan? Miten aiot sisällyttää kirjoittamisen elämääsi?

"Riskit ovat elämän suola." Sanon minä.

Naah, jos olen täysin rehellinen, on tulevaisuuteni kanssa vähän niin ja näin. Inhottaa kun pitäisi tietää niin tarkalleen mitä tekee vaikka on hädin tuskin täysi-ikäinen. Tämä aihe aiheuttaakin sangen usein kränää minun ja rakkaan äitini välille. Itseasiassa juuri eilen onnistuin pahoittamaan mieleni ihan kunnollisesti kun tuli otettua esille sellainen vaihtoehto, että ryhtyisin koirien kasvattajaksi. Äitini kun on sitä mieltä että kirjoittamisen lisäksi tarvitsen kunnollisen, "porvarillisen" ammatin. En väitä, ettenkö olisi hänen kanssaan samaa mieltä, sillä tiedän, että kirjailijan urassa on suuret riskit.

äh, kirjoitan loppuun myöhemmin, tuli noutaja joka ei odota ^^;;

//Noh, nytpä pääsin jatkamaan loppuun

Niin, siis ne riskit. Olen miettinyt monia ammattivaihtoehtoja sisustussuunnitteliasta maskeeraajaan asti. Koulun jälkeen luultavasti haen teatterikorkeaan - ja jos en sinne pääse jään vanhempien liikkeeseen töihin ja kirjoitan. Sitten haen uudestaan seuraavana vuonna Kaikki tietysti riippuu siitä miten kirjoittamishommat alkavat sujua. Yritän kovasti viimeistellä kirjani kesällä ja saada novellikokeilman aikaiseksi - tarjoan niitä sitten kustantajalle. Katsotaan millaista palautetta tulee takaisin ^^ Jos sellainen onnenpotku kohdalleni sattuisi, että heti saisin tekstini julkaistuksi, svoi olla että jään kokopäiväiseksi kirjailijaksi heti koulun jälkeen. Sitten kun on sen verran saatu säästettyä että saan omakotitalon niin alan myös kasvattamaan koiria ^^ Jos taas en saa tekstejäni läpi enkä pääse teatterikorkeaan ja vanhemmat alkavat ottaa hermoihin yritän saada pankkilainaa ja hankin omakotitalon jossa voin kasvattaa koiria ja sitten kirjoittaa. Ha! Aina onnistuu~

En ajattele tulevaisuutta kovin vakavasti tai suunnitelmallisesti. Seen minkä voin ja muuten elän sellaista Hakuna Matata-elämää. Tulevaisuus tulee kun se tulee ja silloin sitä katsotaan silmiin ja kohdataan se.

En oikein ole suunnitellut tulevaisuutta pitkälle koska:

A) Vielä peruskoulua vuosi käymättä
Tulevaisuus on yksi niistä asioista joita pelkään

Mutta näillä näkymin lähden yhdeksännen luokan jälkeen Keravan ammattiopistoon tekniikan ja liikenteen alalle. Ja täältä vielä tarkemmin laborantin koulutukseen.

Siitä en ole varma enkä mistään muustakaan. Mistä sitä tietää ettei maailman loppu tule jo huomenna. Tai tämä tietokone voi tässä räjähtää ja menetän muistini tai jätän tämän maailman taakseni.

Hain Samk:iin viestintään, matkailuun ja sosiaalikoulutukseen. Kirjoituksista napsahti M, M, C, C, C. En tiedä mitä haluan tehdä työkseni/opiskella, niinpä vain hain minne sattui, jotta saisin tukea. Viestintään tahtoisin, mutta en pääse...en ihan täytä kriteereitä.

Tulevaisuus on täysin auki, mietin sitä lähes päivittäin ja kesä tuntuu jotenkin viimeiseltä selvältä asialta, johon voi tarrata kiinni. Lapsuus on lopullisesti ohi, mutta tuntuu etten ole aikuistunut yhtään
...Enkä toisaalta ehkä haluaisikaan tula aikuiseksi, joka unohtaa haaveksia...

Kirjoittamista jatkan, mutta realistisena en odota menestystä. Kuitenkin olen valmis tekemään töitä yrittääkseni saavuttaai sitä menestystä. Vielä on kuitenkin vuosien verran kehittymistä edessä. En ole äärimmäisen lahjakas, mutta pystyn parantamaan.

Minusta tulee biologi. Se on ainoa vaihtoehto ja niin tulee käymään. Opiskelukaupunkina tulee toimimaan Helsinki, ei siksi että se on Helsinki vaan siksi että eräs kaverini aikoo opiskella farmasiaa ja haluamme yhteisen kämpän ja Hesa nyt sattuu olemaan ainoa kaupunki josta löytyy molempia. Ei ehkä kaikkein fiksuin mahdollinen tapa päättää tulevaisuudesta, mutta eipä haittaa...

Kirjoittamisesta minulla ei ole tarkkoja suunnitelmia. Haluan oppia kirjoittamaan hyvin, se on päätavoitteeni. Jos onnistun siinä, saatan ehkä joskus saada julkaistuakin jotain. Se ei ole minulle niin tärkeää, tosin aion kyllä sitäkin yrittää. Jos kerran onnistun kirjoittamaan jotain mahtavaa, haluan kyllä kaiken kansan tietävän siitä!

Ja kyllä, rikastuminen olisi kiva, rikastuiminen ja oma maatila.

Ja biologina ajattelin pelastaa Itämeren ja tutkia bandoja Kiinassa ja mahdollisesti löytää uuden eläinlajin ja saada sen nimettyä itseni mukaan.

Opiskelen tällä hetkellä elektroniikka-asentajaksi ja suoritan samalla YO-tutkinnon, ja minulla on toinen vuosi meneillään eikä koulu näytä hyvältä ruotsin suhteen kun olen niin laiska. Vaikka sähköpuolella opiskelenkin niin suunnittelen opiskelevani vartijaksi. Tiedän, vartijoilla on huonot palkat, mutta ala vain sattuu kiinnostamaan. Kuten voitte huomata en ole suuntautumassa kirjoittamiseen liittyvälle alalle, ja kirjoittaminen tulee todennäköisesti olemaan harrastus ja eräänlainen rentoutumiskeino.

Tulevaisuudessa voin yrittää julkaista oman runokokoelman, vaikka en usko kenenkään sitä julkaisevan ellen itse julkaisua rahoita, mihin taas ei ole varaa ellen tältä seisomalta rikastu. Rikastuminen onkin tavoite, johon aion tähdätä, mutta en kirjoittamalla.

Luultavasti menen opiskelemaan lukion jälkeen joko psykologiaa tai sitten tiedotusoppia, mikäli sitä vielä tuossa muodossaan on mahdollisuus opiskella. Toiveitteni mukaan minusta tulee toimittaja tai psykologi isäni tapaan (Kyseessähän ei missään tapauksessa ole minkäänlainen iskän puolelta tullut kannustus tai pieni toive )
Toinen vaihtoehto on, että minusta tulee alkoholisoitunut taiteilijanrenttu, joka asuu pahamaineisessa ateljeekorttelissa ja pitää pimeää kirjallisuusseuraa, jonka jäsenet suunnittelevat Suomeen uudenlaista kulttuurivallankumousta. Tai sitten koen uuden valaistuksen ja tahdon palavasti ruveta assanvessansiivoojaksi Pasilaan. Kukapa tuosta tietäisi...
Vähän paineita leijuu ilmassa, sillä äitini suoritti neljästä aineesta ällät. Ja minähän en tietenkään tahdo jäädä alakynteen, joten ahkeruus ei olisi ainakaan pahitteeksi. Laiska lapsi kun olen, voin vain pitää mielessä nuo tavoitteeni ja mennä tuulta päin. Ehkä se siinä sitten selviää samalla, mikä ura vaikuttaa mielenkiintoisimmalta ja sopii minulle eniten.

Tällein niin kuin aloitan nyt kertomaan, että mitä meinaan tehdä kesäloman jälkeen. Yhdeksännellä luokalla, minusta tulee kunnon hikke. Aion todellakin korottaa ainakin hieman numeroitani. Aika tasainen rivi 9:jä kun on välillä niin rasittava . Lukioon saatan mennä joko Järvenpään lukioon tai pyrkiä Kulosaaren lukioon. Katsotaan nyt. Lukion jälkeen menen varmaan yliopistoon lukemaan historiaa ja sitten minusta voisi tulla historian opettaja.

Minä aion kirjoittaa vain omaksi ilokseni. Jos joskus saan jotain omasta mielestäni parempaa, niin voisin harkita sen kustantajalle lähettämistä, mutta en ole koskaan harkinnutkaan kirjailijan ammattia. Kun lukee jostain kirjojen takaa niiden kirjailijoiden henkilö historioita, niin ne on melkein aina sitä luokkaa, että niillä oli aiemmin "oikea" työ. Ja sitten he siirtyivät kokonaan kirjoittamaan, kun heidän kirjansa alkoivat myydä

Niin siis minun tulevaisuuteeni kuuluu vielä tässä vaiheessa tarkoitus pyrkiä ensisijaisesti ensi vuoden yhteishaussa Ressun lukioon ja joihinkin, joiden tarkkaa järjestystä en ole vielä päättynyt ja joilla toivottavasti ei ole väliä. Tarkoitus olisi sinne Ressuun päästä ja yhdeksännellä luokalla nostaa keskiarvoa niin lähelle kymppiä, kuin sen saan (9.5 se on nyt).

Mutta sieltä tarkoitus olisi hankkiutua teknilliseen korkeakouluun. Diplomi-insinööriksi tarkoitus olisi valmistua lopulta. Äiti, isä ja isäpuoli. Diplomi-insinöörejä. Eli ainakin on turha sen pidempään miettiä, mistä tämä ammatinvalinta on tullut mieleeni. Siitä, minkä alan diplomi-insinööriksi haluan, ei minulla ole vielä hajuakaan. Katsotaan, minulla on lukio aikaa päättää.

Kirjailijan ammatti on minulle mahdoton, todella epärealistinen unelma. Minä en kykene pidempiä tarinoita kirjoittamaan. Novellisti, joka saisi jossain novellikokoelmiakin julkaistuksi, voisi olla upeaa, tavallaan, mutta senkin suhteen olen epäileväinen ja sekään ei juuri ole realismia nähnyt. Nykyisin kirjoitan vain omaksi huvikseni ja koska johonkin minun on saatava purkaa nuo mieleentulleet tekstit.

Minkäänasteisia varasuunnitelmia ei ole. Jos minä en pääse korkeakouluun, pyrin uudestaan. Ja jos sen jälkeen näyttää yhä siltä, etten pääse sinne, olen epätoivoinen ja pyrin uudestaan.

Tietenkin haluaisin tulla suureksi kirjailijaksi. Thoh.

Vaihdoin juuri toiselle vuosiluokalle Kallion ilmaisutaitolukioon, tiedä sitten imaiseeko teatterimaailma minut mukaansa vai pysynkö tiukasti kiinni kirjallisessa ilmaisussa, jonka olen tietenkin valinnut laajaksi.

Unelmani olisi itseopiskelun ja tietenkin oikeiden opintojen kautta laajentaa käsityötaitoani ja historiantuntemustani, jonka jälkeen minusta tietenkin tulisi kuuluista histeli/larppipuvustaja ja minulla olisi Mortician tapainen liike (jossa tosin olisi kestävämpiä vaatteita) täynnä surcotteja ja paksuja viittoja ja liripipejä.

Oikeasti, minulla ei ole aavistustakaan mitä oikeata työtä haluaisin tehdä.

Minä joko...

- tulen hulluksi ja jouduin psykiatriseen (tämä ei ole vitsi)
- pääsen peruskoulusta hyvin arvosanoin, pääsen Hesan ilmaisutaiteen lukioon ja minusta "tulee" kirjailija
- pääsen hyvin arvosanoin peruskoulusta ja minusta tulee rekkakuski

Minulla ei siis ole kauhean monimutkaisia odotuksia tulevaisuudeltani. Tuo ensimmäinenkin saattaa tapahtua(i?), ihan tosissaan. Minä en tunne itseäni tai ajatuksiani kovin hyvin. *jäkä jäkä*

Toiveeni on todellakin päästä Helsingin ilmaisutaiteen lukioon. Kirjoittajapuolelle, vai mikä se nyt oli. Muistaakseni sinne pitää lähettää joitain työnäytteitä. Kenelläkään kokemuksia, onko siellä joku?
Jos sieltä valmistuisin, yrittäisin väkertää kirjasarjan ja julkaista sen. As simple as etana.

Totta. Isäni on rekkakuski, ja siinä ammatissa on jotakin selittämätöntä, jotakin kiehtovaa... Matkustelisin ympäri Eurooppaa ja rustailisin "Rekkakuskin runoiluja"-kokoelmaa levähdyspaikoilla.

Minä en siis todellakaan tiedä, mitä teen peruskoulun jälkeen. Pyrin ensiksi varmaankin sinne Helsinkiin, jos en muuta mielenkiintoista tässä välillä löydä. Aika näyttää.

Tässä kohta alan opiskelemaan kunnolla kieliä (joo, kunpa näkiskin sen), että sitten ens vuoden kirjotukset menisivät hyvin. Vuoden päästä olisi tarkoitus ainakin koittaa Suomen kieltä tai jotain sen tapaista opiskelemaan yliopistoon.Tuskimpa vain pääsen, joten alan muusikoksi ja kiertelen ympäri Suomea kitaran kanssa ja otan kissan mukaan tanssimaan. Mutta oikeasti tuo musiikki tulee aina olemaan elämässä jollakin tapaa mukana. Jos en itse sillä kuuluisaksi tule, niin sitten rengastan jonkun muusikonrentun Hommataan muutama lapsi ja sitten se häipyy bändinsä kanssa kiertämään maailmaa. Silloin sitten yksinhuoltajaäitinä alan kirjoittamaan kirjoja, joilla elätän perheeni.
Mutta, jos siis kaikki menisi haaveiden mukaisesti niin olisin toimittaja, kirjailija tai tai jotain muuta rakkaaseen äidinkieleeni liittyvää.

Lukion jälkeen pyrin yliopistoon opiskelemaan todennäköisesti fysiikka pääaineena. Pidän välivuoden opiskellen musiikkia ja kokeilen, tulisiko minusta sittenkin muusikko. Jos, kuka tietää, jollei, opiskelut jatkuvat todennäköisesti hiukkasfysiikan parissa. Muita mahdollisuuksia lienevä matematiikka, kemia, genetiikka ja filosofia - ellei muita rakkauden kohteita (tieteenaloja) ilmaannu. Toivon mukaan pysyn edelleen yhtä harrastusriippuvaisena, laajennan omaa ajatteluani, kehityn ja kasvan ihmisenä.

Ehkäpä minusta tulee vanha ja viisas.

Tämän vuoden suunnitelma olisi hakea yliopistoon kirjallisuutta opiskelemaan. Kahden vuoden epämääräisen haahuilun jälkeen olisi jo mukavaa saada edes jonkunlainen suunta elämälle.

Kaduttaa vaan, kun ei lukiossa tullut koskaan opiskeltua. Kirjoitin E, E, M, M, ja lähtöpisteet voisivat olla niin paljon paremmatkin :< (Nyt myös ensimmäisen kerran kunnolla ärsyttää äikän kaksi pistettä ja reaalin yksi.) En myöskään koskaan ole edes oppinut opiskelemaan, joten pääsykokeisiin lukemisen suunnittelukin on jo ihan ylivoimaista.

Varasuunnitelmakin minulla oli: haen ihan tavalliseen amiskaan kuvallista ilmaisua. Tämä suunnitelma saattoi tosin kaatua siihen, että unohdin merkitä hakupapereihin vuoden, jona sain päästötodistukseni.

Ja varmaan joihinkin AMK:hin pitäisi hakea, etteivät, paskiaiset, eväisi minulta työmarkkinatukea.

Sitten minulla myös on opikelupaikka. Ympäristöteknologiaa, jonne pääsin vahingossa. (Jossain suhteissa kirotut todistukseni ovat liian hyvät!) Ensi syksynä, kun ne kysyvät, vieläkö aion lykätä opintojen aloittamista, aion ilmoittaa että sinne en kyllä mene. Kävi miten kävi.

(Joskus aina vihaan tulevaisuudennäkymiäni :D)



Ainoa kirjoittamiseen liittyvä tavoitteeni on saada joskus valmiiksi pieni tarinaprojektini.

Kyllähän noilla arvosanoilla nyt lähtöpisteitä saa. Katselin, että minun pitäisi saada suunnilleen täydet pisteet pääsykokeista, jotta voisin päästä sisään sinne minne haluan. Lähtöpisteitä kun ei hireästi heru. Epäreilua oikeasti, kun nuo kaikki arvosanat vaikuttaa, vaikka niiden osaamisella ei kuitenkaan loppupeleissä ole mitään merkitystä joillakin aloilla.

No ei niillä yleiseen kirjallisuustieteeseen saa kuin n. 16/30. (Ja se koko yhteispistemäärä on siis 100.)

Mutta eihän ne lähtöpisteetkään välttämättä vaikuta? Kun ainakin joillekin aloille yliopistoissa valitaan joko lähtöpisteiden+pääsykokeen tai pelkän pääsykokeen perusteella, ja sen mukaan sitten kummassa ryhmässä sijoitus on parempi.

Minulla on kaikki niin auki. Lähinnä minulla on ilmoitettu, että tulen jatkamaan opiskeluja lukion jälkeen Oulussa, sillä minua ei sovi päästää yksin mihinkään. Molemmat ysäväni hakevat kaiketi Ouluun, eivätkä he usko näin lahon ja hommuisen ihmisen pärjäävän yksin missään. Tosiasiassa en tiedä, miten tosiaan pärjäisin, jollei joku olisi muistuttamassa käytännön hommista. Tiedä sitten, minne oikeasti päädyn. Olisi paljon helpompaa, jos olisi kiinostunut vain jostain tietystä jutusta, jolloin voisi keskittää kaiken tarmonsa siihen.

Myöhemmältä iältä toivon, että ammattini olisi sellainen, ettei minun tarvitsisi asua suurkaupungissa. Jonkin aikaa siellä asuminen opiskelujen takia tuskin haittaa, mutta elämääni en siellä halua asua. Miksikään maanviljelijäksi en halua, joten pikkukaupunkikin jostain korvesta käy ihan hyvin.

Pienenä päämääräni oli selvä, halusin USA:n persidentiksi. Kun siskoni ystävällisesti sivisti minua, etten tule pääsemään virkaan, sillä en ole syntyperäinen yhdysvaltalainen, päätin tyytyä Suomen presidentin virkaan. Nykyään homma ei enää kuulosta kovin hohdokaalta, taidan luovuttaa paikkani jollekulle toiselle. Näin vaatimattomasti.

Tällä hetkellä tyydyn opiskelemaan lukiossa ja lykkäämään päätöksen tekoa. Katsotaan, kuinka kauan pääni kestää lukea pitkää matikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja neljää kieltä. Päälle kaikki mahdolliset kuvaamataidon kurssit ja muuta pientä sekalaista pakollisten ohella. Tässä jaksossa on kolme kurssia täyden lukujärjestyksen yli. Joku idiootti meni sanomaan minulle, ettei lukion todistuksen keskiarvolla ole paljoa väliä (omani on kuitenkin yli 9), joten päättelin voivani rauhassa opiskella kaikkea, mitä haluan kokeeilla. Katsotaan nyt, käykö tässä hyvin vai hyvin huonosti.

Vedin lukion läpi aika....rennosti. Kirjoituksiin en sitten oikein lukenut, tuloksena olivat äikkäM, enkku M, lmatikka C, ruotsi C, reaal C. Yksiin pääsykokeisiin olen noilla päässyt ja yhteensä 6 paikkaan olen hakenut. Tulee aiak luuseri olo.

Nyt olen ajatellut hakea sosionomiksi, viimeksi en päässyt edes kokeisiin. Ehkä nyt kenties lopulta vähintään 5kk työkokemuksella voisi jo saada arvostusta kasaan. Haku on edessä ja olen edelleen yhtä saamaton kuin ennen.
Ihmettelen jos pääsen opiskelemaan, hyydyn viime haastattelussa aika täysin.
Oli vähän henkilökohtaisi huolia masennuksesta kärsivän ystävän itsemurhayrityksestä alkaen, eikä kysymys "onko lähipiirissäsi sairastapauksia" juuri auttanut asiaa. Lukkoon menin ihan täysin kun alkoi vaan pirusti itkettää ja keskitin voimani siihen " en itke, en itke mantraan".

Yliopstoihin sentään pääsee helpommin pääsykokeisiin näyttämään kykynsä. Ammattikorkea onkin sitten paskempi homma.

Ärsyttää. Pitäisi nytkin olla hirveästi pänttäämässä bilsaa --> reaali on puolentoista viikon päästä. Mutta kun en saa aikaiseksi. Siis ihan totta, miksi? Rakastan sitä ainetta, ja pidän jokaista kurssia älyttömän mielenkintoisena! (No, kolmosta ehkä lukuunottamatta, mitä väliä jollain hormoonin nimellä muka on?)
Mutta kun pitäisi ottaa kirja käteen? Hei, lähdenkin tästä foorumeille...

Olisi kiva saada hyvät lähtöpisteet, mutta nyt tuntuu että ei niistä sitten ihan niin hyviä tulekaan. Se vaan että bilsaan kun tosiaan saa neljä pistettä per yksi reaalin piste (luonnontiedeaineista). Kiva jos jää muutamasta pisteestä sitten tuo sisäänpääsy.
No, pitää lukea vaan pääsykokeisiin enemmän.

Kuten sanoin, ärsyttää.

Niin, reaali, enää vain viikon päästä. Minunkin pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä lukemaan sitä bilsaa, harjoittelemaan kemian ja varmaan fyssankin tehtäviä. Ja mitä minä teen, kaikkea muuta. Ja en oikeastaan mitään... Ja reaali on vain yksi niistä aineista mitä pitäisi lukea. Onhan minulla siitä jo E pohjalla, mutta minä en reaalissa vain voi tyytyä E:hen jos on mahdollisuus sitä korottaa. Laudaturista saa henkisen mielihyvän lisäksi myös enemmän lähtöpisteitä.

Minä olen hakemassa eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan Helsingin yliopistoon. Jos en sinne pääse, niin toivon mukaan pääsen bilsalle, eli samaan paikkaan kuin Shania. Vuoden päästä tosin hakisin varmaankin uudestaan eläinlääkikseen.

Eli tarkoitus olisi päätyä eläinlääkäriksi. Mieluiten muuttaisin jonnekin pois kaupungista. Olen asunut lähes koko elämäni maalla, lukuunottamatta viimeistä kolmea vuotta, lukioaikaa Helsingissä. Haaveissa olisi iso perhe, iso koti, eläimiä... Seuraavasta muutamasta vuodesta en kuitenkaan vielä osaa sanoa oikein mitään. Lukion jälkeen pääsen kyllä jonnekin opiskelemaan (jos ei muuta, niin matikan laitokselle, sinnehän pitäisi jo E:n papereilla päästä suoraan sisään (ja E on jo pohjalla, nyt haetaan L:ää)), mutta jäänkö tänne (sisaruskommuuniin) asumaan, muutanko soluun (ei kiva vaihtoehto, pitäisi jättää kissat, mutta kun ei täällä kestä asua), vai onnistuisiko jotenkin pääsemään jossain välissä asumaan johonkin yksiöön kohtuuhinnalla, niin että voisi ottaa ne kissat mukaan ja hankkia koiran (koirakuume) ja jossa tarvitsisi siivota vain omat sotkut, ei kolmen hengen.

Ja sitten kun onnistuisi vielä aktivoimaan oman kirjoittamisenkin... :T

Hei, ollaan sitten samalla kampuksella! Kivaa. Minuakin muuten harmittaa, kun opiskelijakämppiin ei (yleensä) saa tuoda eläimiä. Kissakuume täällä.

Lähdenkin tästä perustamaan uuden topicin kirjoituksille, kun on meitä täällä ainakin kolme.

-Vakituisen työn jälkeen ja ankaran rahasäästön kerryttyä muutto Uppsalaan.
-Muutto Rovaniemelle hirsimökkiin valmistelemaan suurta läpimurtokirjaa.

Okei, ei varsinaisia suunnitelmia, koska kaikki vähän turhan lennokkaita ajatuksia. Jos lähtee liikaa asioita suunnittelemaan niin kaikki läsähtää kuin pannukakku, uskokaa pois.

Aiemmin tulevaisuus oli selvä: Lukion kautta oikikseen tai jos sinne ei heti pääse niin suomen kielen puolelle Ja uusi yritys oikikseen kunnes pääsee sisälle. Ja tietty julkaista joku teos. Ja elää hyvä elämä ihanan perheen kanssa ja olla sikarikas asianajaja.

Nykyisin onkin suurempia ongelmia: Yhteishaku tehty ylemmän suunnitelman mukaan ja nyt haluaisinkin vaihtoehtoihini 3 tai 4, eli amiksen auto- tai automaatiopuolelle, kuitenkin kaksoistutkinnon kanssa. Ja siitä sitten ammattikorkeaan automaalariksi tai jotaan Kai sinne lukioon ollaan menossa enkä minä siihen kuole mutta kun nyt ei innosta kuin tuo amis... Plääh. Ja täydennyshausta tietenkään löydy paikkoja haluamilleni linjoille, ihan varmana ei.

Eli tulevaisuus on ihan sekaisin

Minun tulevaisuuteni riippuu pitkälti 15. päivän soveltuvuuskokeesta eli siitä, pääsenkö opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Jos kyllä, on tulevaisuus jokseenkin "selvä", eli opiskelua ensin ja sitten töihin (tuolta alalta niitä kyllä riittää), tänne pääkaupunkiin en kuitenkaan opiskelujen jälkeen enää jää. Jos en pääse opiskelemaan, seuraa taas yksi välivuosi jonka käytän todennäköisesti samoin kuin tämänkin: tekemällä sijaisuuksia päiväkodeissa ja opiskelemalla Avoimessa yliopistossa.

Tulevaisuuden ammatti on siis selvillä ja se kyllä on helpottava tunne, kun monet kaverit tuskailevat "väärän alan opinnoissa" eivätkä tiedä mitä tehdä.

---

edit. 8.8.09
Haa! Pääsin opiskelemaan! Minusta tulee lastentarhanopettaja!

Kun pääsisin käymään tuon ammattikoulun merkonomi-tutkinnon kunnialla, olen sittenkin varsin tyytyväinen.