Minkä genren tunnet omimmaksesi?

Noh, kysymyksen varmasti ymmärsivät kaikki

Olen huomannut että suurin osa niin ammattikirjailijoista kuin amatööriraapustilijoistakin keskittyy kirjoittaman yhden tyyppisiä tekstejä. Joko he kirjoittavat erityisesti jotain genreä tai siten ainoastaan tietyn pituisia tekstejä mistä genrestä tahansa. Itse hapuilen vielä tyyliäni ja genreäni kohti jotne olen sangen avoin kirjoittamaan mitä tahansa ja missä genreluokassa tahansa - runot ja tosin olen tässä lähiaikoina kirjoittanut aika vähäna ja pr0no on aina jäänyt aiika vähäiselle :L

edit: No sen verran pitää tosin lisätä, että koska olen kirjoittanut kaksi kirjanalkua ja toinen niistä on hevoskirja ja toinen fantasia, niin varmaan näiden tekstityyppien aprissa on tullut itse sitä kautta viihdyttyä eniten... vaikka novelleja ja runoja melkein mistä tahansa genrestä löytyykin.

Minä kirjoitan yleensä fantasiaa, mutta minulla on koneella sen verran monta muutakin genreä edustavia tekstejä, että valitsin tuon Mitä tahansa, mutta novelleina, koska pidän novellien kirjoittamisesta, niissä ei tarvitse olla niin järkyttävän pitkää juonta eikä kaikenmaailman sivujuonen käänteitäkään. Ainahan sitä voi novellia voi jatkaa kirjaksi, mutta minä taidan vielä pysyä näiden novellien kannalla.

Pidän spekulatiivisestä fiktiosta.
Minusta on mukava sekoittaa fantasiaa ja scifiä keskenään. Kirjoitan kait yhtä paljon science fictionia kuin fantasiaa. High fantasy taisi olla nimitys???Onko joku perillä niistä. Erona on kuitenkin se, että en lue scifiä juuri lainkaan. Fantasiaa sen sijaan löytyy omastakin hyllystä jonkinverran.

Fantasiaa ehdottomasti, olenkin tuolla jossain jo selittänyt miksi... olikohan topci siitä, mikä fantasiassa viehättää, tai muuta vastaavaa.

Kirjoitan aika huonosti novelleja, niillä kun on tapana paisua, paisua ja... jotenkin juoneni ovat aina niin pitkiä, ettei koko tavaraa saa mitenkään ängettyä novellipituuteen, 2-20 sivuun. Ei! Ne muutamat novellit, joita lähinnä äidinkielentöikseni olen rustannut, ovat päätyneet kirjojeni esinäytöksiin... aika hyvin ihmiseltä, joka käyttää kymmenen sivua säätiltan kertomiseen ja toiset päälle kuvaamaan, mitä kertova henkilö parhaillaan on tekemässä.

Kirjoihin vievät kaikki tiet. Runoni, lyhyemmät tekstini, novelliharjoitukseni, jopa esseeni liittyvät yleensä tavalla tai toisella jompaan kumpaan kahdesta "kokonaisesta" maailmastani ja yhteen kolmesta kehittelemästäni kirjasarjasta, no ehkä vähiten viimeiseen ja keskeneräisimpään. Voin tunnustaa kirjoittaneeni vain yhden todellisen novellin, ja senkin tein vain kokeillakseni, voiko sadussa paha voittaa ilman, että loppusanontaa "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" tarvitsee muuttaa.

Mitä muihin genreihin tulee, niille käy kuten tälle kamalan pitkäksi venyvälle viestilleni - lähden lavertelemaan. Toisen hylkäyksen jälkeen koetin kirjoittaa nuortenkirjaa, kaoottisella menestyksellä. En mielelläni puhu siitä. Dekkareita en ole edes koettanut; pelkään, että mielikuvitukseni lennokkuus ei oikein soveltuisi niihin...

Scifiä ja dekkareita tai niiden sekoitusta, mutta runoudessa genrellä ei ole väliä.

Sinänsä vaikea galluppi kun piti tehdä kompromissi ja valita scifi. Tämän hetken kirjoittelu on ollut lähinnä runoutta, kun aika ei ole ollut puolellani koulun takia, mutta scifi-novelleihin ja yhteen scifi-romaaniin tulen syventymään vielä tämän kesän aikana. Kunhan saan luettua kirjani alun kappaleet etten tipahda raiteilta kun aikaa viime kirjoituskerrasta on jo vuosi :P Ja fantasiaa en kirjoita, koska en tunne sitä "omakseni". Se ei vain tunnu oikealta. No, tiedätte varmaan tunteen :)

Kirjoittamismieltymys taas ei korreloi lukumieltymyksiin, sillä olen suuri fantasian fani ja turhaudun runouden lukemisesta. Hauska yhtälö, ken osaa selittää. "Tusinafantasia" kelpaa myös kunhan se on kirjoittanut hyvä kirjailija, mutta scifin puolella kaipaan omaperäistä ja uutta, jota ei moni kirjailija osaa tarjota.

No, vastasin draama, kun se on loppujen lopuksi aika kaikenkattava määritelmä, mutta myös "kaikkea, mutta vain novelleina" olisi ollut aika osuva minun kohdallani, koska en yleensä onnistu saamaan mitään kovin pitkää tarinaa aikaiseksi. En ole niitä kaikkein pitkäjänteisimpiä ihmisiä...
Mutta kauhua haluaisin kirjoittaa, etenkin jotakin vampyyrijuttua, mutta en ole varma, onko se ihan vahvinta aluettani.

"Mestariksi pääsee vain harjoittelemalla, ja mestari harjoittelee aina." ...sanoi joku viisas ihminen, en siis minä ainakaan.

Eihän sitä voi hyväksi kehittyä jos ei kokeile ja kun on kokeillut niin ala harjoittelemaan

Postauksestasi tuli mieleen että myös minä pidän vampyyritarinoista. Yksi harlekiinityyppinen sekasikiö onkin työn alla ^_~ Uhkapeliä, kauniita naisia, kaksintaisteluita, valtaa, rahaa... Ja yksi nuori erakkovampyyri ja vanha elostelija vampyyri. You know, that sort of thing :L Kaikessa sekalaisuudessaan draaman, fantasian ja kauhun yhdistelmänä lasken sen tosin yksintein fantasiaksi. Siihen genreen se parhaiten sopii.

Draamaan minulla kallistui.
Useimmat tarinani ovat melko arkipäiväisiä, pienellä kauhu-vivahteella höystettynä toisinaan
Jännää, etten ole tutustunut fantasiaan enempää, mutta silti fantasianovellien kirjoittaminen kiinnostaisi ja muutaman olen aikoinaan kirjoittanutkin. Ehkä ei pitäisikään vielä alkaa lukea fantasiaa niin eipähän ainakaan sitten tulisi alitajuista plakiointia teksteihin.

Fantasia on ollut lähellä sydäntä jo pienestä asti joten sitä on tullut kirjoiteltua. Mutta jos joskus ei halua pähkäillä fantasiamaailmojen mytologiaa ja historiaa niin kyllä dekkarintapaisiakin tulee joskus raapustettua.

Vastasin, että kaikki käy. Olen kirjoitellut kaikenlaista juttua, scifiä, fantasiaa ja sitten ihan tätä "nuortenkirjallisuudeksi" laskettavaa Tuija Lehtis-tyyppistä tarinaa. Minulle ei oikeastaan mikään aihe tuota vaikeuksia, kunhan vain löydän aikaa kirjoittaa. Nytkin olen netissä *sigh* vaikka minun pitäisi kirjoittaa Tingalle mainostamiani HP-songficcejä...

Siitä siis aiheesta toiseen. Minulla on tasan kaksi tarinaa, jotka ovat kokonaan omaa tuotantoani, eivätkä ficcejä. Niitä on jotenkin vaikea kirjoittaa, ideavarastoni on näetsen sillä saralla hieman tyhjä... Toinen niistä oli karsea, ala-arvoinen juttu (josta onneksi puolet katosi jonnekin), mutta toinen on aivan omaa luokkaansa. Tai maailmaansa, voisi sanoa.
Miksei kukaan kertonut, miten vaikeaa maailman luominen on?

Jotenkin fantasian kirjoittaminen on kuitenkin minulle ominta. Pystyn kuvittelemaan henkiöiden reaktiot, ja sen mitä he näkevät ja kokevat. Muussa genressä se ei ole niin helppoa, mutta sujuu jotenkuten.
Fanfictionin kirjoittaminen on ehkä kaikkein helpointa - varsinkin jos olet lukenut ko. fanitettavan kirjan monesti läpi. Silloin sinulla on aavistus heidän käyttäytymisestään. Valmiista kirjasta saa jo helpommin juonen keksittyä kuin omasta tarinastaan.

Fantasiaa minä luen ja fantasiaa minä kirjoitan. Vaikkakin olen harkinnut myös miden genrejen, varsinkin scifin kirjoitaamista, en ole vielä saanut mitään aikaan.

Harmikeseni huomasin, että huumoria ei kirjoita vastanneisa kukaan. Pidän itse paljonkin esim. Pratsetin kirjoista ja hyvä humoristinen teos piristää päivää. Olen aikonut joskus kirjoittaa jotain haukempaakin, mutta huumorintajuni on hiukan outo ja vitsit huonoja, mutta jos silti yrittäsi.

Fantasia tuntuu jotenkin minulle "siltä-oikealta". Tykkään myös kirjoittaa huumori-ficcejä! *Läps* Aina minä alan puhumaan niistä ficeistä... *Mumisee ja lähtee pois*

No enpäs tiedä. Aika paljon omissa teksteissäni on ihmissuhteita ja romantiikkaa...joten draamaa se sitten kai on, ihmissuhdedraamaa.

Nytkin on taas suomenkielinen tuotanto jäissä....*huokaus*...no, pitää vaan toivoa parasta.

Jonkin aikaa pohdittuani tajusin mitä se "pr0no" on... Justjuu, pitäisi taas varmaan ehkä alkaa ajatella.

Joo, en oikein ole saanut mitään sellaista erikoista otetta tähän kirjoittamiseen. Tai lukemiseenkaan, mikään genre ei oikein istu minulle vielä. Science fiction ei onnistu ollenkaan, en vain osaa lukea, kirjoittaa tai ymmärtää sci-fiä. Science fiction-elokuvistakin olen nähnyt vain noin puoli tuntia "Blade Runneria", ja vihasin sitä. Fantasiasta (joo joo, olen massaihminen, ihan sama) Harry Potterit (mahtava tapa opiskella kieliä!) ja Tolkien. En kyllä ole paljoa fantasiaa lukenutkaan. En osaa kirjoittaa huumoria. Murhista ja rikoksista en oikein enää tykkää. Historialliset tekstit usein saavat minut hermostumaan. Satiiria luen mielelläni, mutta kirjoittaa en osaa.

Voisi ehkäpä sitä kauhua kokeilla imelien teinikirjoitusten jälkeen. Imelää teinikauhua... Aina käsketään palaamaan juurillensa, läpätiläpäti. Minun juureni taitavat olla siellä Kingissä, Barkerissa ja Lovecraftissa, jollei aivan hevoskirjoihin ja satuihin asti mennä. Pitäisi varmaan hieroa taas läheisempää tuttavuutta Lovecraftin kanssa. Taidan kaivata sitä tunnelmaa. Barker on vähän liian raakaa ehkäpä ja Kingiä en nyt vain jaksa.

Olen muuten syventänyt suhdettani sanoihin ja kieliin tässä lähiaikoina. Minä oikeastaan tykkään siitä, että minulla on äidinkieli, jonka vivahteet ymmärrän. Äidinkieli on uskollinen (kuulostaa varmasti todella tyhmältä). Vaikka koulunumero ei kovin paljon merkitsekään, olisi silti kiva saada tietää, että minkälaisena sellainen ihminen, jolla on peruskoulun lopputodistuksessa numerona vaikkapa 7, kokee äidinkielensä.

Minä pidän eniten fantasian kirjoittamisesta, mutta minulla se tuppaa yleensä olemaan sellaista lohduttoman oloista ja raadollista, ei niinkään kiilteleviä haarniskoita tai maailmanpelastajaorpoja.

Kauhua on myös hauska kirjoitella silloin tällöin, mutta en koske mielelläni perinteiseen hirviökauhuun. Pidän ajatuksesta että suurin kauhu lähtee ihmisestä itsestään.

Tiivistettynä omin genreni on ehdottomasti fantasia, mutta kauhu tulee hyvänä kakkosena.

Fantasia minun kohdallani, ehdottomasti. Samalla tavalla tosin, kuin Vaeltajalla, ei mitään Miekka ja Magia -tyylistä, vaan sellaista herkkää, kuvailevaa, usvaista, pelottavaa, tummaa ja haurasta fantasiaa.

Tai ehkä minulla on joku oma genre, ja kukaan ei tajua mitä yritän selittää

Romantiikkaa kirjoitan eniten, johtuisiko siitä että omassa elämässäni ei ole sitä tippaakaan. :D

Lisäksi huumori, koska pidän nauramisesta ja muitakin on hauska naurattaa tai vähintäänkin huvittaa. Hyväntuuliset tarinat luonnistuvat helposti, koska olen itsekin hyväntuulinen ja elämänmyönteinen ihminen. :)

Ja koska historia kiinnostaa, kirjoitan mielelläni myös menneisiin aikoihin sijoittuvaa tekstiä. Olen muutenkin omaksunut hieman vanhahtavan kirjoitustyylin, vaikka kirjoittaisinkin nykyajasta.

Myös fantasiaa on hauska kirjoittaa, koska siinä saa todellakin antaa mielikuvituksen liidellä aivan vapaasti.

Minä kirjoitan (silloin kun kirjoitan, ja muuta kuin lyriikkaa) aika sekalaisesti, nuortentekstejä ovat monet, ja jonkinlaisen kansanperinneuuskumman tapaista aina välillä, sitten ihan realismia, ja viimeisimmäksi steampunkkia. Genretutustuminenkin on kivaa.

Päivitys vuoteen '04: olen siirtynyt scifiin ja jonkinlaiseen mukamaagisen realismiin. Kaikki outoilu on jees, ja myös vakava arkiproosa (sic!). Niinhän käy lopulta kaikille, ei noi fantsuilut loppuelämää pure. Kirjaa en ole vieläkään julkaissut ja runoja syntyy lähinnä angstista, kuinkas muutenkaan. Vielä kun joskus ehtis jotain raapusta...

En kehdannut lukea tuota neljän vuoden takaista viestiäni kunnolla, enkä todellakaan aio lukea tänne aikanaan postaamiani tarinoita. Risinki päivitty ja tuhosi todisteet, tekisitte saman tälle.

Kaikki esseet laidasta laitaan ovat mielenkiintoisia töitä. Omien mielipiteiden ilmaiseminen on asioiden pohtiminen eri näkökulmista on hienoa. Myös kolumneita on kiva kirjoittaa.

Vastasin, että jotain muuta. Minulla on kesken kaksi pitkähköä tarinaa Lapin sodasta ja yksi aarteenetsintäjuttu. Päähenkilöni eivät yleensä ole mitään mallikansalaisia tai erikoisen hyviä missään.

Parhaat novellini luokiteltaisiin varmaan draamaksi. Takavuosina olisi puhuttu veijaritarinoista.